Kuten kaikki kriisit, koronapandemia on tarjonnut meille arvokkaita oppitunteja. Niiden hyödyt jäävät pysyviksi, kunhan emme unohda koronan koulutuksia rajoitusten jäätyä historiaan.
Kun vuosi sitten juhlimme kalenterin kääntymistä uudelle kymmenluvulle, kukaan tuskin arvasi, mitä vuosi 2020 toisi tullessaan.
Vielä alkuvuodesta meille suomalaisille kaukaiselta tuntunut koronavirus löysi lopulta tiensä matkailijoiden mukana myös Pohjolan perukoille.
Koronarajoitukset tulivat meille tutuiksi maaliskuussa. Silti usko kansainvälisen matkailun nopeaan palautumiseen istui tiukassa koko kevään.
Toisin kävi.
Matkailun taloudellinen merkitys on käynyt kuluneena vuonna selväksi jokaiselle uutisia seuranneelle. Matkailualan yrityksillä on takanaan historiansa rankin vuosi, ja Maailman matkailu- ja turismineuvoston WTTC:n viimeisimpien arvioiden mukaan jopa 174 miljoonaa matkailualan työntekijää saattaa menettää työpaikkansa.
Kolikolla on aina kääntöpuolensa: kärsimyksistä huolimatta koronavuosi on tuonut mukanaan myös paljon hyvää.
Matkustusrajoitusten tarpeellisuudesta tai turhuudesta kukin saa olla mitä mieltä tahansa. Varmaa on, että koronapandemia toi mukanaan tärkeitä oppeja, joita ei sovi unohtaa, kun matkailu jälleen avautuu.
Koronarokotukset toivat vuoden lopulla toivoa ja pilkahduksen paremmasta. Puheet paluusta entiseen voi kuitenkin unohtaa. Matkailu ei tule enää olemaan entisensä.
Oulun yliopiston matkailumaantieteen professori Jarkko Saarinen sekä Canterburyn yliopiston markkinoinnin ja matkailun professori Colin Michael Hall ennakoivat Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipiteessään koronapandemian vaikutusta muuttuviin matkustusjärjestelyihin. Lentoyhtiöt ja matkakohteet vaativat rokotustodistusta, matkailijoiden lämpöä mitataan turvatarkastuksissa, kasvomaskivelvoite jatkuu ja palvelujen saatavuuskin pysyy professorien arvioiden mukaan rajattuna vielä pitkään.
Muuttuvat turvallisuusmääräykset, rokote- ja maskipakot sekä lentomatkailun kallistuminen vaikuttavat varmasti monien matkustusintoon, mutta kriisit ovat muuttaneet matkailua aikaisemminkin.
WTC:n terrori-isku kiristi lentomatkailun turvallisuusmääräyksiä, jotka tuntuvat tänään niin arkipäiväisiltä, että harva edes muistaa, millaisia lentokenttien turvatarkastukset olivat ennen vuotta 2001. Eikä maahanpääsyyn vaadittava rokotustodistuskaan ole ennenkuulumatonta.
Silti ei ole huono asia, vaikka lentomatkustuksen suosio ei palaisi täysin ennalleen ja ympäristöystävällisemmät matkustusmuodot valtaisivat sijaa myös suomalaisten matkasuunnitelmissa. Sama pätee poskettomaan kulutusvimmaan.
Koronavuoden rajoitukset ovat pienentäneet hetkellisesti päästöjen määrää, mutta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen ne eivät ole vaikuttaneet. Asiantuntijoiden mukaan vastaavia rajoituksia olisi jatkettava koko vuosikymmenen, jotta pitoisuudet saataisiin laskemaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoittelemalle tasolle.
Se, kallistuuko matkailu – ja erityisesti lentomatkailu – pysyvästi, jää vielä nähtäväksi. Toivon, että näin on. Vaikka moni on huolissaan eriarvoisuuden lisääntymisestä ja matkailun paluusta eliitin harrastuksesi, on muistettava, ettei matkailu ole perustarve saati itsestäänselvyys vaan etuoikeus. Ja sellaisena sitä tulee myös kohdella.
Korona on opettanut meitä arvostamaan tätä etuoikeutta ja näyttänyt, että luonto on ihmistä vahvempi.
Jokaisen, joka on pitänyt matkailua päivänselvänä oikeutenaan, on syytä jatkossa kunnioittaa mahdollisuutta matkailla ja myös toimia sen mukaan: unohtaa lyhyet pikapyrähdykset, liian halvat lennot sekä paikallisten ja eläinten oikeuksia sortavat turistiviihdykkeet ja matkustaa entistä merkityksellisemmin – harvemmin mutta pidemmäksi aikaa, aitoutta ja paikallisuutta arvostaen. Ympäristö, matkakohteet sekä paikalliset asukkaat ja yrittäjät kiittävät, ja matkailija saa itsekin lomastaan enemmän irti.
Tulevaisuudessa pitkät, hitaat matkat ovat entistä helpompia toteuttaa. Onhan korona opettanut, että etätyökin voi olla tuottavaa, eikä jokaista kokousta varten tarvitse kaahata kaupungin, maakunnan tai ilmojen halki. Työnteon ja lomailun yhdistäminen on nyt mahdollista, houkuttelevaa ja jopa trendikästä: diginomadius ei ole enää vain harvojen ja valittujen elämäntapa.
Korona on muistuttanut meitä tärkeistä asioista, jotka hektisen normaaliarjen keskellä on ollut helppo unohtaa. Se on opettanut meitä hidastamaan vauhtia, kuuntelemaan ja ymmärtämään, luopumaan turhasta ja pärjäämään vähemmällä, tukemaan pientä ja paikallista. Laatu, aitous ja eettisyys ovat nousseet halpoja hintoja merkityksellisemmiksi arvoiksi.
Korona on antanut matkakohteille mahdollisuuden levähtää. Liikamatkailusta kärsineissä kohteissa paikalliset asukkaat ovat saaneet kotinsa takaisin turisteilta ja matkailijoiden ehdoilla eletystä elämästä.
Kantokykynsä äärirajoilla kiikkuneiden kaupunkien päättäjät ovat ymmärtäneet, ettei paluuta entiseen, ylitsevuotavan matkailun aikakauteen enää ole. Jokaista matkakohdetta on maailmassa vain yksi, ja tulevaisuudessa matkailua johdetaan kohteiden eikä matkailueurojen tai -dollarien ehdoilla.
Eivätkä täyteen ahdetut turistirysät kiinnosta meitä tulevaisuuden matkailijoitakaan, onhan korona opettanut meitä välttelemään ruuhkia kohta kokonaisen vuoden. Korona on muistuttanut meitä luonnon kauneudesta ja luonnossa liikkumisen hyvistä vaikutuksista sekä herätellyt meitä katsomaan ja näkemään lähelle.
Koronavuoden koettelemukset eivät katoa jäljettömiin yhdessä yössä, mutta uusi vuosi on aina lupaus paremmasta huomisesta.
Kun me jälleen vuoden kuluttua muistelemme menneitä, ei muistella vuotta 2020 kaiken pilaajana vaan uuden, paremman, oikeudenmukaisemman ja kestävämmän maailman mahdollistajana.
Ole valpas matkailija ja tiedä, mitä maailmalla tapahtuu
Valppaan uutiskirje ilmestyy joka kuun ensimmäinen perjantai.
