Vieraskynä

Luonnon leikki itsessä vie toiseen todellisuuteen

2 minuutin lukuaika

”Lomalla ei eletä samaa todellisuutta kuin arjessa. Voiko tästä toisesta todellisuudesta kuitenkin saada maistiaisia myös arjessa – poikkeamalla rutiineista ja antamalla tilaa luovuudelle?” pohtii Valppaan vieraskynäilijä Suvi Ranta.

Suvi Ranta

Vieraskynäilijä on Lapin yliopiston matkailututkimuksen opiskelija, joka pyrkii tarkastelemaan arkiympäristöään matkailijan uteliaisuudella.

Onko sinulla valppaita ajatuksia matkailusta?
Lähetä näkemyksesi meille – Valpas julkaisee Vieraskynä-palstallaan asiantuntijoiden näkökulmia vastuullisesta matkailusta.

Sanotaan, että matkailu avartaa. Entäpä lähimatkailu? Luova vuorovaikutus luonnon kanssa voi paljastaa uusia ja poikkeavia piirteitä tutusta ympäristöstä ja samalla itsestä.

Luova toiminta voi olla vaikkapa sanataidetta, liikettä, musiikkia tai muotoilua. Yksi runoilee mustikasta kokoelmateoksen, toinen antaa luonnon leikkiä äänessään ja kehossaan performanssin kautta, kolmas sommittelee kivistä ja kävyistä mandalan kaltaisen lumoavan kuvion.

Minä lähestyin kandidaatintutkielmassani tähtitaivasta soveltavan valokuvauksen ja kuvanmuokkauksen menetelmillä.

Tutkielmassani tarkastelin tähtitaivaan kokemista lähimatkailijana. Lähimatkailun käsitin arjen näkemisenä uudella tavalla – toisin sanoen leikin matkailijaa arkiympäristössäni.

Tämä leikki tapahtui arjen rutiineista ja rytmeistä poikkeamalla, liikkumalla itselleni tutuissa paikoissa poikkeukselliseen aikaan matkailijan uteliaisuudella.

Tutustuin kevättalven tähtitaivaaseen tyypillisen nukkumaanmenoaikani jälkeen kameran ja Stellarium-tähtikarttasovelluksen avulla.

”Aikuisena leikkiä rajoittavat sosiaaliset normit, jotka näkevät leikin nakertavan yksilön uskottavuutta.”

Aluksi kameralaukun ja jalustimen kanniskelu kaupunkiympäristössä vähän nolotti, vaikka harrastelenkin valokuvausta silloin tällöin (omassa rauhassani…) ja kameran kanssa puuhailu tapahtui iltamyöhään toisten jo hakiessa mukavaa nukkuma-asentoa.

Jokin pieni ääni takaraivossa sai kuitenkin oloni epämukavaksi ja kiihdyttämään askeleitani pois mahdollisten katseiden alta. Tuo ääni muistutti minua alitajuisesti kaikenlaisesta kritiikistä valokuvaamista kohtaan, esimerkiksi kokemuksesta vieraantumisesta ja visuaalisuuden ylikorostamisesta.

Luovaa toimintaa voi ajatella leikkinä, johon liittyy kuvittelua, keksimistä, yllätyksellisyyttä, iloa ja uppoutumista. Leikki tapahtuu luonnostaan, joten luonto ikään kuin leikkii ihmisessä.

Myös vapaus kuuluu leikkiin. Aikuisena leikkiä rajoittavat sosiaaliset normit, jotka näkevät leikin nakertavan yksilön uskottavuutta. (ks. Stöckell & Luostarinen, 2022.) Samat normit, jotka kuiskuttelivat minunkin korviini täydessä kameravarustuksessa taivaltaessani.

Matkailuun ja leikkimiseen kuuluu samoja päämääriä: vapautta jokapäiväisistä normeista, pakoa arjen kuvioista ja rytmeistä, uusien näkökulmien löytämistä ja huolettomuutta. Unohtamalla hetkeksi leikkiä rajoittavat sosiaaliset normit (mikä on muuten helpompaa luontoympäristössä), saattaa omaksi yllätyksekseen kokea hyvin samankaltaisia asioita, mitä matkoiltakin odotetaan.

Arkiympäristöstä voi leikin ja luovuuden kautta löytää jotain eksoottista, poikkeavaa, outoa ja esteettistä, ehkä myös vapauttavaa. Tähtitaivaan katselu mahdollistaa myös näkemisen menneisyyteen ja valovuosien etäisyyksiin.

Kotona leikkiä voi vielä jatkaa tekemällä itse kauniita ja henkilökohtaisia matkamuistoja. Minä jatkoin leikkiäni käsittelemällä ottamiani valokuvia ja jatkoin samalla tutustumista tähtitaivaaseen kuvan ja muistojen avulla.

Antamalla mahdollisuuksia luovalle leikille kameran ja tähtitaivaan kanssa, löysin kävelymatkan päästä kotoani uusia näkökulmia ja kuvankauniita yksityiskohtia, opin tähtitaivaasta yllättävän paljon ja vaivattomasti sekä oivalsin siitä yhteyksiä maantieteellisesti laajempaankin kulttuuriin.

Tähtien kuvaamista häiritsevä kuunvalo muuttui leikissä valovuodoksi
Tähtien kuvaamista häiritsevä kuunvalo muuttui leikissäni valovuodoksi. Kuva: Suvi Ranta

Kartutin kokemuksen myötä hieman myös itsetuntemustani ja lisäksi uteliaisuuteni tähtitaivaan ilmiöitä sekä kotini lähiympäristöä ja sen kulttuuria kohtaan syveni. Näin tämä pieni lähimatka jätti odottamattoman jälkensä ja muutti minua pysyvästi.

Teknologiaa on kritisoitu kokemuksesta etäännyttämisestä, mutta omassa kokemuksessani sillä oli suuri rooli oppimisessani ja luovassa vuorovaikutuksessani luonnon kanssa.

Matkailu avartaa, niin tekee myös luovuus. Mikä on sinun tapasi antaa luonnon leikkiä itsessäsi?

Lähde: Stöckell, A. & Luostarinen, N. (2022). Lupa leikkiä metsän sylissä: Taideperustaisten metsäkohtaamisten tarkastelua aikuisen leikin näkökulmasta. Lapin Yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja. Sarja C. Katsauksia ja puheenvuoroja, nro 65. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040527214 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.