Jokainen luontoon jätetty roska, tunnelman vuoksi poltettu nuotiopuu, rikkoutunut rakenne tai turha maastopalo kuluttaa retkeilyalueiden resursseja. Kuinka voimme varmistaa, että saamme nauttia luontokohteistamme vapaasti myös tulevaisuudessa?
Teksti ja kansikuva: Saana Jaakkola
”Taukopaikan liiteri poltettiin maan tasalle Evon retkeilyalueella.” ”Suojellun Sturmbock-linnoituksen rakenteita irrotettiin nuotiopuiksi Enontekiöllä.” ”Nuuksiossa paloi maastoa jo toistamiseen lyhyen ajan sisään.” ”Nuotio- ja levähdyspaikoilla saa kahlata nilkkojaan myöten roskissa.”
Luontomatkailun suosio on ollut kasvussa vuosia. Erityisen paljon retkeilyinnostus on lisääntynyt tänä vuonna, kun koronapandemia perui matkasuunnitelmia. Metsähallituksen mukaan Suomessa kansallispuistojen kävijämäärät kasvoivat tammi- ja heinäkuun välillä 20 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna.
Kävijämäärien kasvu ei koske vain kesäkuukausia. Luonnon virkistys- ja matkailukäytön päällikkö Sakari Kokkonen Metsähallituksesta vahvistaa, että luontokohteiden kysyntä on jatkunut vilkkaana myös syksyllä.
– Kysyntä jakaantuu kaikille luontokohteillemme, joissa on palveluja, ei vain aiemmin vilkkaimpiin kansallispuistoihin. Kävijämäärien kasvua on kansallispuistojen lisäksi valtion retkeilyalueilla ja virkistysmetsissä, sähköpostitse tavoitettu Kokkonen kertoo.
Kokkosen mukaan valtaosa suomalaisista hallitsee luontoa kunnioittavan ja vastuullisen retkeilyn, mutta kävijämäärien kasvu on lisännyt myös ikävien lieveilmiöiden määrää. Kuten viime kuukausien uutisoinnista artikkelin alkuun nostetut esimerkit kertovat, myös meillä hyvästä luontosuhteesta tunnetuilla suomalaisilla on retkietiketin noudattamisessa parantamisen varaa.
Jokamiehenoikeudet tuovat myös velvollisuuksia
Retkeilyn ammattilainen Minna Jakosuo muistuttaa, että vastuullinen retkeily tarkoittaa luonnon ja toisten retkeilijöiden huomioon ottamista. Hän painottaa, että jokamiehenoikeudet – tai jokaisen oikeudet, kuten Jakosuo mieluummin sanoo – tuovat mukanaan myös velvollisuuksia.
– Usein ihmiset unohtavat, että kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet on perustettu ensisijaisesti luonnon suojelemiseksi ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi, ei retkeilypaikoiksi. Rakennukset, palvelut, reitit ja nuotiopaikat ohjeistavat liikkumista ja retkeilijöiden toimintaa, ettei alueen luonto kuluisi.
Erä- ja luonto-oppaana työskentelevä Jakosuo ylläpitää kesäisin Heretyn kämppäkahvilaa Isojärven kansallispuistossa yhdessä miehensä Vesan kanssa. Keski-Suomessa, Kuhmoisten ja Jämsän rajalla sijaitsevan kansallispuiston kävijät tuntuvat hallitsevan retkietiketin, vaikka Isojärvenkin kävijämäärät kasvoivat tammi-heinäkuussa 62 prosenttia.
– Alueella liikkuu runsaasti vakiokävijöitä, jotka ovat retkeilleet siellä jo paljon ennen kuin Isojärvestä tuli kansallispuisto. Paikalliset ovat kansallispuistostaan ylpeitä ja pitävät sen siistinä, Jakosuo kehuu.
Kaikkialla Suomessa tilanne ei ole aivan yhtä hyvä.
Jokaisen retkeilijän velvollisuus on huolehtia omat roskat pois luonnosta. Pieniä määriä puhdasta paperia ja pahvia voi käyttää sytykkeenä, mutta mitään muita jätteitä – kuten foliota tai muovia sisältäviä pakkauksia – ei saa polttaa nuotiossa. Niistä voi muodostua palamisen yhteydessä hajoamatonta jätettä ja myrkyllisiä kaasuja.
”Ihmisillä on isompi kynnys roskata puhdasta”
Roskaaminen on suurimpia vitsauksia paitsi taajamissa myös luonnossa. Metsähallitus kannustaa roskattomaan retkeilyyn, eivätkä roska-astiat ole kansallispuistojen taukopaikoilla itsestäänselvyys. Vastuullinen retkeilijä varautuu kantamaan luonnosta pois kaiken, minkä tuo mukanaan – mielellään vähän enemmänkin.
– Mukanani on aina pussi, johon kerään reitin varrelta löytämäni roskat. Asiakkaat arvostavat tätä suuresti, ja osa innostuu keräämään roskia kaduilta ja poluilta myös arjessa, Jakosuo kertoo.
Jakosuon rauhallinen ääni kiihtyy, kun hän ottaa puheeksi jätteiden täyttämät nuotiopaikat. Roskien polttaminen voi vapauttaa ilmaan myrkyllisiä kaasuja, ja nuotioon jäävät roskien rippeet kulkeutuvat tuulen mukana luontoon ja eläinten ruuaksi.
Ihmisten itsekkyydestä kertovia esimerkkejä löytyy luonnosta liian usein. Jakosuo muistelee taannoista retkeään Urho Kekkosen kansallispuistossa.
– Saavuin 30 kilometrin vaelluksen päätteeksi taukopaikalle, jonka nuotiossa lojui tonnikala- ja proteiinipurkkeja. Toisinaan ihmisten ajattelemattomuus pistää vihaksi – omasta proteiinin saannista muistetaan huolehtia, mutta luonnosta ei piitata pätkääkään.
Jakosuo luettelee helppoja vinkkejä, joilla oman retken roskattomuuden voi varmistaa. Eväät voi pakata rasioihin, uudelleen suljettaviin ja käytettäviin pusseihin tai voipaperiin, jota voi pieniä määriä polttaa nuotiossakin. Näin luonto säästyy foliolta, myrkkykaasuilta ja pussinsulkijoilta.
– Nuuskapussit ovat nykyään jopa tupakantumppeja suurempi riesa. Molempia varten on hyvä kantaa mukana pientä rasiaa, johon ne voi kerätä luontoon viskaamisen sijaan.
Jakosuon mukaan siisti maisema kannustaa muitakin kantamaan roskansa mukanaan.
– Ihmisillä on isompi kynnys roskata puhdasta.
Kaikissa retkikohteissa ei ole käymälää. Silloin asiat on hoidettava luonnossa, mutta omat jäljet on peitettävä huolellisesti wc-paperia myöten. Peittämättömät jätökset aiheuttavat esteettisiä ja hajuhaittoja ja houkuttelevat eläimiä. Peitetty wc-paperi maatuu nopeasti, mutta peittämätön paperi leviää tuulen mukana luontoon, ja sen maatuminen voi viedä vuosia.
Luonnolliset asiat on hoidettava luonnossa asiallisesti
Varsinkin tottumattomille luonnossa liikkujille on epäselvää, miten pitäisi toimia, jos vessahätä iskee kesken retken ja lähimpään käymälään on vielä matkaa.
Jakosuo ohjeistaa toimimaan maaston mukaan. Ison hädän iskiessä voi metsäisessä ja pehmeässä maastossa kaivaa pienen kuopan tai nostaa vähän sammalta. Tärkeintä on peittää jälkensä viimeistä wc-paperin nurkkaa myöten. Karussa maastossa sen voi tehdä soralla tai kivillä. Vain eläimillä on oikeus jättää läjänsä näkyviin.
– Vessapaperi maatuu peitettynä nopeasti, mutta kosteuspyyhkeitä, valmiiksi kosteaa wc-paperia, terveyssiteitä tai tamponeja ei saa laittaa edes kuivakäymälään, luonnosta puhumattakaan. Ne pitää kantaa mukanaan myös käytön jälkeen.
Hyvin hitaasti maatuvat kosteuspyyhkeet täyttävät turhaan käymälöiden alusastioita ja leviävät tyhjennyksen yhteydessä luontoon.
– Jos intiimit alueensa haluaa viimeistellä huolella, on vesipullo siihen paras apuväline, Jakosuo neuvoo.
Avotuli – jollaiseksi myös kertakäyttögrillit ja risukeittimet luetaan – vaatii aina maanomistajan luvan. Metsähallituksen ylläpitämissä luontokohteissa tulen saa tehdä vain merkityille nuotiopaikoille, jotka löytyvät retkeilykartoista. Ruohikko- ja metsäpalovaroituksen aikana tulen saa tehdä vain hormillisille ja katetuille nuotiopaikoille. Laittoman nuotion sytyttämisestä voi seurata sakkorangaistus.
Luvattomat nuotiot velvoittavat myös ohikulkijaa
Nuotiorinki järvimaisemien koristaman kallion laella houkuttelee tunnelmallisen evästauon viettoon. Hiiltyneet kivet ja noen mustaama kallio eivät ole luvallisen nuotiopaikan tae, vaan nuotiopaikka voi olla lainvastainen. Tietämättömyys ei pelasta päiväsakoilta, jos erätarkastaja osuu paikalle.
Tulentekosääntöjä rikotaan uskomattoman usein. Metsähallitus haastoi heinäkuussa retkeilijät merkitsemään Nuuksion kansallispuiston luvattomat nuotiot kartalle. Lokakuun lopulla järjestetyn talkoopäivän aikana vapaaehtoiset purkivat Nuuksiosta 350 laitonta tulipaikkaa.
Jakosuo huomauttaa, ettei luvattomista nuotioista nuriseminen sosiaalisessa mediassa jälkikäteen auta, vaan lakia rikkovaan ja vaaratilanteita aiheuttavaan toimintaan on puututtava heti.
– Sammutettu nuotio voi kyteä kolme vuorokautta ja aiheuttaa pahaa tuhoa. Jos ei itse uskalla puuttua asiaan, on luvattomista tulipaikoista tehtävä ilmoitus Metsähallitukselle, jonka toimipisteiden yhteystiedot löytyvät luontoon.fi-sivulta.
Luvattoman nuotiopaikan purkamalla eli nuotion jäljet siivoamalla jokainen voi tehdä osansa lopettaakseen kyseisen nuotion käytön.
Koirapuistoja lukuun ottamatta koira on pidettävä luonnossa liikkuessa aina hihnassa. Koiraa ei saa päästää vapaaksi edes kuvan ottamisen ajaksi. Luonnonvaraisille eläimille koira on aina peto rotuun katsomatta, ja kilttikin koira voi vahingoittaa suojeltua kasvillisuutta maata kuoputtaessaan. Toiset retkeilijät voivat pelätä pientäkin koiraa.
Yhä harvempi kulkee kansallispuistossa yksin
Luontokohteiden kävijämäärien kasvaessa muiden retkeilijöiden kunnioittamiseen on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota. Vaikka luontoon lähtisi kavereiden kanssa, taukopaikkoja ja autiotupia ei saa varata, vaan ne on tarkoitettu kaikkien retkeilijöiden käyttöön. Leirinuotiolla istuessa on huomioitava leiriytyjät, jotka haluavat levätä uuvuttavan retkipäivän päätteeksi.
Yhteisiä pelisääntöjä on noudatettava myös ja erityisesti koiran kanssa retkeillessä. Koirat on pidettävä kansallispuistossa aina kiinni, eikä koiran kiltteys tee sääntöön poikkeusta.
– Toiset retkeilijät voivat pelätä pientäkin koiraa kuollakseen. Luonnollinen vietti saa koiran jahtaamaan toisia eläimiä, häiritsemään lintujen pesintää tai kaivelemaan kuoppia alueilla, joilla kasvillisuuden vahingoittaminen on ehdottomasti kielletty, Jakosuo huomauttaa.
– Koiran pitäminen kytkettynä on sääntö, jota voi verrata nopeusrajoituksiin: kahdeksankympin alueella ei saa ajaa 150 kilometrin tuntivauhtia, vaikka olisi kuinka hyvä kuski.
Kansallispuistot pysyvät maksuttomina, mutta piittaamattomuus vaatii veronsa
Sakari Kokkonen Metsähallituksesta korostaa, että huolimaton ja piittaamaton toiminta voi vaarantaa arvokkaiden luontokohteiden tilaa sekä aiheuttaa vajetta resursseihin, joilla varmistetaan kohteiden kunnossapito ja vapaa käyttö. Tällä hetkellä resurssit riittävät kansallispuistojen palvelujen ylläpitoon niiden nykyisessä laajuudessa.
Jokaisen luontoon lähtijän ja retkikohteiden puitteista nauttivan olisikin opittava katsomaan kokonaiskuvaa. Polttopuut, rakennukset ja palvelut eivät synny luontokohteisiin itsellään, eivätkä käymälät ja roska-astiat tyhjene taikaiskusta. Jokainen roska, polttopuu ja korjattava pitkospuu kuluttaa rajallisia resursseja sekä lisää huoltoajojen tarvetta herkästi kärsivillä alueilla.
Jakosuo kannustaa miettimään, onko tarpeeton puunpoltto taukopaikalla välttämätöntä pelkän tunnelman vuoksi ja painaisiko tyhjä oluttölkki, tonnikalapurkki tai eväsleivän käärepaperi sittenkään liikaa, etteikö sitä voisi kantaa kotiin resurssien ja luonnon kuluttamisen sijaan.
– Jos tarkastelisimme omaa retkeilykäyttäytymistämme kaikki nämä tekijät huomioiden, koko toiminta muuttuisi vastuullisemmaksi ja voisimme keskittyä olennaiseen – luonnosta ja sen hyvinvointivaikutuksista nauttimiseen.
Retkeile vastuullisesti – vinkit hyvän retkietiketin noudattamiseen
Aloita retken suunnittelu luontoon.fi-sivulta. Lue retkikohteesi ohjeet ja säännöt huolellisesti ja huomioi ne reittien, yöpymisten ja eväiden suunnittelussa.
Tutustu jokamiehenoikeuksiin ja muista, että ne tuovat mukanaan myös velvollisuuksia. Huomioi, etteivät jokamiehenoikeudet päde sellaisenaan luonnonsuojelualueilla, kuten kansallispuistoissa.
Sitoudu roskattomaan retkeilyyn. Älä pakkaa retkellesi mitään, mitä et jaksa kantaa takaisin kotiin. Minimoi roskien syntyminen jo pakkausvaiheessa.
Näytä esimerkkiä muille. Ota taskuusi pieni pussi, johon voit kerätä luonnosta löytämiäsi roskia. Puhdas maisema kannustaa muitakin retkeilijöitä roskattomuuteen.
Jätä luontoon vain jalanjälkiä. Älä tuhoa puita, revi sammalta, riko rakenteita tai rakenna kivikekoja, mutta älä myöskään pura niitä. Kivikeko saattaa olla satoja vuosia vanha maamerkki.
Jos hätä yllättää luonnossa, peitä jälkesi asiallisesti. Muista, että terveyssiteitä, tamponeja ja kosteuspyyhkeitä ei saa heittää kuivakäymälöihin maastosta puhumattakaan.
Kunnioita muita luonnossa liikkujia. Taukopaikat ja autiotuvat ovat kaikkia varten, eikä niitä saa varata omaan käyttöön. Älä metelöi, vaan anna toisille retkeilijöille leporauha.
Retkeilyalueella voi olla myös asutusta. Kunnioita paikallisia asukkaita ja heidän reviiriään.
Tarkista maastopalovaroitukset ja varmista, että ymmärrät tulenteon säännöt. Jos näet luvattoman nuotion, huomauta asiasta ystävällisesti tai tee nuotiosta ilmoitus. Hävitä luvattoman nuotion jäljet, jotta sen käyttö loppuisi.
Koira on pidettävä hihnassa aina kansallispuistossa ja luonnonsuojelualueilla liikkuessasi. Valokuvaushetki tai erityisen kiltti koira ei tee sääntöihin poikkeusta.
Lähde luontoon nauttimaan, älä suorittamaan. Onnellinen olo on merkki onnistuneesta luontoretkestä.
