Vapaaehtoistyömatkailijoita Suomesta maailmalle lähettävät KILROY Finland ja Ekomatkaajat kertovat, kuinka matkailija voi varmistaa, ettei hyvä tarkoitus auttaa hädässä olevia eläimiä koidu niiden kohtaloksi.
Teksti: Saana Jaakkola
Kansikuva: Pixabay
Sydäntä särkevä ilmoitus kertoo vanhempansa salametsästäjille menettäneistä leijonanpennuista. Orvoiksi jääneet pennut kaipaavat luotettavia hoitajia, kunnes ne ovat valmiita elämään vapaudessa. Kuvassa temmeltäviä, pehmeän pörröisiä ja suurisilmäisiä pentuja on vaikea vastustaa.
Vapaaehtoistyömatka Afrikkaan leijonanpentujen hoitajaksi voi kuulostaa unelmien täyttymykseltä. Liian usein kuvatunlaisen vapaaehtoistyöilmoituksen takana on eläinten turvapaikaksi naamioitunut, leijonan tai muun villieläimen pentuja tehtaileva taho, joka riistää pennut emoiltaan tarkoituksella varakkaiden matkailijoiden houkuttelemiseksi.
– Söpöillä pennuilla on helppo rahastaa. Kun pennut kasvavat, ne päätyvät metsästyssafarien uhreiksi, kertoo KILROY Finlandin vapaaehtoistöihin erikoistunut matka-asiantuntija Nita Jurvala.
Eläinten oikeuksia edistävä asiantuntija- ja kansalaisjärjestö Animalia selvittää artikkelissaan, kuinka erityisesti suuriin kissaeläimiin kohdistuva pentutehtailu, vapaaehtoistyömatkailu ja järjestetty metsästys eli trofeemetsästys kietoutuvat toisiinsa. Leijonat, tiikerit ja gepardit ovat vain muutamia esimerkkejä uhkaavasti katoamassa olevista eläinlajeista, joita hyväksikäytetään vapaaehtoistyömatkailun nimissä.
Omatoimimatkailija ottaa aina riskin, jos hän valitsee vapaaehtoistyöprojektin ilman asiantuntija-apua tai aiempaa omakohtaista kokemusta vapaaehtoistyöstä. Riski kyseenalaiseen projektiin päätymisestä kasvaa, jos taustatutkimuksen tekemiseen ja suunnitteluun jää vain vähän aikaa.
Vapaaehtoistyömatkailun asiantuntija tarkistaa taustat matkailijan puolesta
Suomesta ulkomaille suuntautuvia vapaaehtoistyömatkoja välittävät muun muassa KILROY Finland ja Ekomatkaajat. Kummankin toimijan mukaan vapaaehtoistyömatkojen suosio kasvaa koko ajan.
– Uskon, että viime vuosina lisääntynyt uutisointi maapallon ja merien tilasta vaikuttaa kysyntään, Jurvala pohtii.
Hän kertoo yllättyneensä kevään ja kesän aikana tehtyjen tiedustelujen suuresta määrästä, vaikka matkailu ei ole ollut koronapandemian vuoksi mahdollista.
– Koko maailmaa koskettava pandemia on auttanut ymmärtämään, että maailmassa on muitakin. Osalle koronasta johtuva lomautus antaa mahdollisuuden lähteä matkalle, jota ei aikaisemmin ole töiden vuoksi voinut toteuttaa.
Sekä KILROYn että Ekomatkaajien valikoimissa olevat vapaaehtoistyökohteet on valittu huolella: eläintensuojeluprojektin taustalla toimii aina voittoa tavoittelematon organisaatio tai kansalaisjärjestö, jonka taustat on tutkittu ja jonka projektissa matkoja välittävän yrityksen edustaja on henkilökohtaisesti vieraillut.
Eläintensuojeluprojektit eivät saa julkista rahoitusta, vaan fyysisen työpanoksen lisäksi ne tarvitsevat vapaaehtoistyömatkailusta saatavia tuloja, jotta projekti voisi jatkua. Matkailijan maksamasta hinnasta parhaimmillaan jopa 80 prosenttia menee suoraan suojelukohteeseen. Rahoilla katetaan projektin kustannuksia, kuten eläinten ruokintaa ja lääkkeiden hankintaa sekä aitauksien rakentamista ja korjausta, mutta suurin osa summasta kuluu matkailijan ylläpitoon. Sekä KILROYn että Ekomatkaajien ehtona onkin, että eläinten ja luonnon lisäksi projektissa pidetään hyvää huolta myös matkailijoista.
Vapaaehtoistöihin on hyvä lähteä realistisin odotuksin
Luksusmajoitusta ja leppoisaa löhöilylomaa ei vapaaehtoistöihin lähtevän matkailijan kannata odottaa. Vapaaehtoistyö on usein fyysistä, kuumissa olosuhteissa tehtävää työtä, johon noustaan kukonlaulun aikaan tai jopa keskellä yötä. Projektit sijaitsevat tavallisesti kaukana turistikohteista ja matkailijoille suunnatuista palveluista. Majoitus- ja peseytymistilat ovat usein vaatimattomat, ja ruoka sekä elämäntyyli aidosti paikallista ilman turistikohteista tuttuja kulisseja ja vaikutteita.
– Vapaaehtoistyömatkoista hyötyy järjestön lisäksi myös paikallinen väestö, kun matkailijat yöpyvät paikallisten luona, syövät paikallisissa ravintoloissa ja käyttävät vapaa-aikansa erilaisten aktiviteettien parissa, Ekomatkaajat-yrittäjä Maria Ojajärvi sanoo.
Mitä pidempään vapaaehtoistyöhön lähtevä kohteessa viipyy, sitä suuremman hyödyn jokainen osapuoli – suojelukohde, paikallisväestö ja matkailija itse – matkasta saa. Kun matkaan lähtee realistisin odotuksin, voi vapaaehtoistöihin lähteminen olla koko elämän muuttava kokemus.
Helsingissä asuva Sanni Kaikkonen, 36, on ollut kahdesti Ekomatkaajien vapaaehtoistyömatkalla ja suunnittelee kolmatta, kunhan koronatilanne sallii matkalle lähtemisen. Kokemukset merikilpikonnien tutkimuskeskuksessa Italialle kuuluvalla Linosan saarella ja norsujen hoivakodissa Thaimaan Phuketissa jättivät tottuneeseen matkailijattareen lähtemättömän vaikutuksen.
– Kokemukset ovat olleet todella silmiä avaavia. Opin paljon uutta luonnosta, eläimistä ja niiden kaltoinkohtelusta sekä siitä, kuinka merikilpikonnien katoaminen muuttaa ekosysteemiä.
Kaikkonen kertoo, että vapaaehtoistyömatkat ovat vahvistaneet hänen omaa arvomaailmaansa.
– Tiedän nyt, että olen ollut oikealla tiellä lähtiessäni näihin kohteisiin. En olisi saanut läheskään samanlaista, pintaraapaisua syvempää kokemusta perinteiseltä lomamatkalta.
Lue Sanni Kaikkosen ja Saila Kuutin kokemuksista vapaaehtoistyöstä eläinten parissa:
Elämän muuttava matka – vapaaehtoistyössä koko muu maailma jää hetkessä taakse
Eläintensuojelua vai turistien viihdyttämistä?
KILROYn matka-asiantuntija Nita Jurvala ei suosittele kokenuttakaan omatoimimatkailijaa lähtemään vapaaehtoistöihin täysin omin päin.
– Vapaaehtoistyössä on liian helppo astua harhaan. Riskit eivät liity vain eläinten vaan myös matkailijan itsensä terveyteen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin.
Ekomatkaajat-yrittäjä Maria Ojajärvi on nähnyt monta tosielämän esimerkkiä. Tyypillisin tilanne syntyy, kun matkailija lähtee vapaaehtoistöihin hetken mielijohteesta. Lomamatkan aikana herää tunne, että tänään olisi hyvä päivä tehdä jotakin merkityksellistä. Lähistöltä löytyy sopivalta tuntuva kohde ja hintakin sopii budjettiin, mutta päivän aikana selviää, että kohteessa eläimiä kohdellaan kaltoin ja raha menee väärään tarkoitukseen.
– Olen saanut matkailijoilta paljon yhteydenottoja suojelukohteiksi esittäytyvistä paikoista, joissa norsut sidotaan ja niitä tökitään kepeillä tai joissa vapaaehtoiset majoittuvat hienoissa luksushuviloissa ja päivän aktiviteettina on kävely leijonien kanssa.
Jurvala huomauttaa, että kaiken eläinten villille luonnolle vastaisen toiminnan pitäisi saada hälytyskellot soimaan.
– Todelliset suojeluprojektit sijaitsevat syrjäisillä seuduilla luonnossa, eivät lähellä kaupunkeja tai turistialueita. Eläinten paijaaminen, kävelyttäminen tai alistaminen ihmisten viihteeksi ovat varoittavia merkkejä kyseenalaisesta toiminnasta.
Jurvala listaa varoittaviin signaaleihin myös eläinten ahtaat aitaukset ja lajille epätyypilliset elinympäristöt.
– Villieläimelle ei ole luontaista jakaa elintilaansa toisten eläinlajien kanssa. Siksi suojeluprojekteissakin kissaeläinten tulisi olla omissa oloissaan, apinoiden omissaan ja norsujen omissaan, aivan kuten luonnossakin.
Myös Ojajärvi kehottaa välttämään kaikkia sellaisia kohteita, joista välittyy tunne, että turismi on eläinten hyvinvointia tärkeämpi asia.
– Eläinten kanssa otetut selfiet ja muu läheinen kanssakäyminen tai matkailijoiden iloksi järjestetyt esitykset, kuten jalkapalloa potkivat tai matkailijoita kyyditsevät norsut ovat selviä merkkejä siitä, ettei eläintensuojelu ole kohteessa prioriteetti.
Vastuullinen suojelukohde viestii avoimesti
Ojajärvi harmittelee, ettei vapaaehtoistyökohteille ole olemassa sertifikaatteja, joista matkailija voisi helposti tunnistaa luotettavan toimijan. Suojelukohteen omaa viestintää, valokuvia ja videoita kannattaa tarkastella kriittisesti.
Kohteessa vierailleiden kokemukset voivat paljastaa epäkohtia.
– Luen itse paljon blogeista, mitä kohteissa käyneet niistä kirjoittavat. Jos kohteen työntekijä on menny seisomaan kameran eteen ja kieltänyt bloggaajaa kuvaamasta, herää heti epäilys, että kohteen toiminnassa on jotakin hämärää.
Jurvala kehottaa tustumaan ensimmäiseksi suojelukohteen verkkosivuihin, joilta pitäisi käydä selväksi mitkä ovat toimijan taustat ja tavoitteet, mistä eläimet ovat kohteeseen tulleet, miten toiminta rahoitetaan ja mihin vapaaehtoistyöstä saadut tulot käytetään. Seuraavaksi hän kehottaa ottamaan yhteyttä suoraan kohteeseen.
Vastuullinen toimija on avoin ja rehellinen omissa vastauksissaan ja osaa vastata kaikkiin asiakkaan kysymyksiin kiertelemättä ja mitään salaamatta.
– Kun avuntarve on todellinen ja kohteessa toimii luotettava suojelujärjestö, joka toimii eläinten ehdoilla, ei ole väärää tapaa auttaa. Pienelläkin panostuksella on valtava merkitys, Jurvala tiivistää.
Vapaaehtoistyö eläinten parissa on täynnä sudenkuoppia – tunnista varoitusmerkit asiantuntijoiden vinkeillä
Tästä löydät kootusti Ekomatkaajien Maria Ojajärven ja KILROYn matka-asiantuntija Nita Jurvalan vinkit epäeettisen vapaaehtoistyökohteen tunnistamiseksi.
Tutustu suojelukohteen verkkosivuihin, sosiaalisen median kanaviin ja muuhun viestintään. Kertooko kohteessa toimiva taho avoimesti omista taustoistaan, toiminnastaan ja tavoitteistaan? Käykö sivuilta selväksi, mistä eläimet ovat kohteeseen tulleet ja miksi, miten toiminta rahoitetaan ja mihin vapaaehtoistyöstä saatavat tulot käytetään? Ovatko valokuvien pääosassa eläimet ja niiden hyvinvointi?
Tutki, kuinka suojelukohde mainostaa vapaaehtoistyömatkoja. Mainoslauseet, kuten ”hädässä oleva tiikeri tarvitsee sinua” kielivät, että toiminta tähtää turistien viihdyttämiseen eläintensuojelun sijaan. Villieläin ei tarvitse ihmisen läheisyyttä pärjätäkseen.
Ota suojelukohteeseen yhteyttä ja kysy sinua askarruttavia kysymyksiä vapaaehtoistyöstä, kohteesta ja sen eläimistä ja tavoitteista eläinten suhteen. Saatko vastauksen kaikkiin kysymyksiin? Onko vastaus avoin ja vilpitön?
Tutustu kohteesta kirjoitettuihin arvosteluihin, lehtiartikkeleihin ja blogikirjoituksiin. Jääkö kohteesta luotettava vaikutelma vai herättääkö jokin epäilyksen? Kiinnitä huomiota valokuviin – onko niitä? Jos ei, miksi? Entä mitä valokuvissa tapahtuu? Selfiet ja kaikki muu läheinen kanssakäyminen eläinten ja ihmisten välillä antavat syyn epäillä toiminnan eettisyyttä.
Missä vapaaehtoistyökohde sijaitsee? Todelliset suojelukohteet sijaitsevat tavallisesti syrjäisillä seuduilla luonnon helmassa, eivät lähellä kaupunkeja, asutusalueita tai suosittuja turistikohteita.
Onko eläimillä riittävät ja luonnolliset elintilat? Jakavatko eläimet saman aitauksen ainoastaan luonnollisten lajikumppaniensa kanssa?
Vältä kaikkia kohteita, joka toimivat eläimen villin luonnon vastaisesti. Eläinten paijaus ja kävelytys, valokuvausmahdollisuus villieläimen kanssa ja matkailijoiden viihteeksi luodut esitykset, kuten jalkapalloa potkivat tai turisteja kyyditsevät norsut, ovat selviä merkkejä epäeettisestä toiminnasta.
Vertaile vapaaehtoistyön hintaa samankaltaisiin vaihtoehtoihin. Vastuullisten suojelukohteiden taustalla toimii tavallisesti voittoa tavoittelematon organisaatio tai järjestö. Jos viikon vapaaehtoistyömatka ylläpitoineen on puoli-ilmainen, kannattaa miettiä, miten järjestöllä on varaa maksaa sinun ylläpitosi.
Älä lähde ensikertalaisena vapaaehtoistöihin omin päin, sillä eläinten hyvinvoinnin lisäksi on kyse sinun itsesi hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Ota yhteyttä luotettavaan toimijaan, joka on tarkistanut kohteen taustat ja tarkoitusperän ja johon voit olla yhteydessä ongelmien varalta sekä ennen matkaa, matkan aikana että matkan jälkeen.
Havaitsitko matkallasi epäeettisen suojelukohteen? Älä pysy hiljaa, vaan ilmoita ongelmista joko paikalliselle tai kansainvälisesti toimivalle eläintensuojelujärjestölle tai Suomessa esimerkiksi Reilun matkailun yhdistykseen.
