Kaksi suomalaismatkailijaa kertoo, kuinka kokemukset vapaaehtoistyöstä eläintensuojelukohteissa vahvistivat omaa arvomaailmaa ja tietoutta omien valintojen merkityksestä.
Teksti: Saana Jaakkola
Kansikuva: Saila Kuutin kotialbumi
Silmänkantamattomiin jatkuvia hiekkarantoja. Loputonta aurinkoa. Turkoosina kimaltelevia horisontteja. Tuulessa huojuvia palmupuita. Ikimuistoisia auringonlaskuja.
Näillä sanoilla moni matkailija voisi kuvailla unelmalomaansa. Entistä useampi suomalainen valitsee nykyään vaihtoehtoisen tavan lomailla. Palmupuiden reunustamat hiekkarannat, paahtava aurinko ja horisontin kirjavaksi värjäävät auringonlaskut kuuluvat yhä kuvaan, mutta rannalla loikoilun sijaan lomaohjelmaa määrittää vapaaehtoistyö.
Espoolainen Saila Kuutti vietti 53-vuotiaana vaihtoehtoisen lomamatkan merikilpikonnien suojelukohteessa Thaimaan Ko Phra Thongin saarella. Perinteisiä turistikohteita riittämiin nähnyt Kuutti oli jo pitkään halunnut tehdä matkoillaan jotakin merkityksellistä.
Suomessakin vapaaehtoistyötä tekevälle ja Itämeren suojeluun osallistuvalle Kuutille vapaaehtoistyö merikilpikonnien hyväksi aiemmilta matkoilta tutussa Thaimaassa kuulosti täydelliseltä vaihtoehdolta. Kohde löytyi kotimaisen, vapaaehtoistyömatkoja välittävän Ekomatkaajat-yrityksen kautta.
Kuutti allekirjoittaa väitteen, jonka moni vaihtoehtoiselle matkalle lähtenyt on todennut: vapaaehtoistyömatka voi muuttaa elämän.
– Kyllä se muuttaa ihmistä, kun täältä luksuselämästä lähtee niin vaatimattomaan paikkaan ja keskittyy vain siihen, mitä ympärillä on. Jo muutamassa päivässä koko muu maailma jäi kauas taakse, enkä jaksanut katsoa edes uutisia. Työtehtävät tuntuivat hirvittävän tärkeiltä, eikä muulla ollut sillä hetkellä väliä.
Vapaaehtoistyömatkalle on hyvä lähteä realistisin odotuksin. Vapaa-aikaa ei ole unohdettu, mutta kohteessa tehtävä työ on fyysistä ja ilmasto erilainen kuin Suomessa. Olosuhteet voivat olla hyvin vaatimattomat ja pelkistetyt verrattuna siihen, mihin kotona tai tavanomaisilla lomamatkoilla on tottunut.
Siitä huolimatta kokemus on niin palkitseva, että vapaaehtoistyömatkalle on lähdettävä yhä uudelleen.
Yli 140 kilometriä hiekkarantaa paljain jaloin
Thaimaan Ko Phra Thongin saarella työpäivä alkoi aikaisin, ennen aamukuutta.
Ensimmäiset tunnit Kuutti käveli viiden kilometrin hiekkarannan edestakaisin ja etsi jälkiä, joita merikilpikonnat jättävät rantahiekkaan, kun ne nousevat vedestä rannalle pesimään. Kahdessa viikossa Kuutti käveli yli 140 kilometriä hiekkarantaa paljain jaloin.
– Nautin suunnattomasti yksinäisistä kävelyistä rannalla auringonnousun aikaan, mutta jos ei ole tottunut kävelemään, sitä kannattaa treenata ennen matkaa. Pehmeällä hiekalla kävely lämpimässä kelissä on todella rankkaa.
Kahden viikon vapaaehtoistyömatkan aikana Kuutin tehtäviin kuului lisäksi sääolosuhteiden ja nousuveden tarkkailua, roskien keräämistä, veneliikenteen seurantaa, lintujen tarkkailua sekä omien havaintojen raportointia.
– Teimme myös tutustumisretkiä mangrovealueelle, jonne pääsee laskuveden aikaan aikaisin aamulla. Siellä tutkimme meriruohoja ja pieniä eläimiä, kuten meritähtiä, ja sain ensimmäistä kertaa käsiini merimakkaran.
”Halusin antaa jotain takaisin”
Helsingissä asuva Sanni Kaikkonen, 36, lähti ensimmäiselle vapaaehtoistyömatkalleen samankaltaisista syistä kuin Kuuttikin.
– Mietin pitkään, miten voisin yhdistää rakkauden eläimiin ja luontoon sekä intohimon matkailuun. Matkailu on ollut aina minulle tärkeää, ja halusin antaa jotain takaisin.
Ensimmäisen vapaaehtoistyömatkansa Kaikkonen teki Ekomatkaajien kautta vuonna 2017. Kohteena oli Italialle kuuluvalla Linosan saarella siihen aikaan sijainnut merikilpikonnien suojelukeskus, jonne hän matkusti yhdessä lapsuudenystävänsä kanssa. Vapaaehtoistöihin lähteminen ennestään tutun yrityksen kautta tuntui turvalliselta, kun asiantunteva ja kohteessa itse vieraillut ihminen teki taustatutkimukset suojelukohteesta ja siellä toimivasta organisaatiosta.
Kaikkonen kuvailee kokemusta kaikin tavoin ainutlaatuiseksi.
– Ensin opiskelimme tietoa merikilpikonnista, erityisesti Linosan aluevesillä elävistä lajeista. Pääsimme myös osallistumaan loukkaantuneiden kilpikonnien hoitoon, hän muistelee.
Vapaaehtoiset auttoivat suojelukeskuksen päivittäisissä askareissa, kuten siivoamisessa ja ruokinnassa.
– Olimme onnekkaita, sillä pääsimme vapauttamaan tervehtyneen merikilpikonnan takaisin mereen. Kokemus oli aivan mieletön, ja kilpikonnan vapauttamisesta tuli upea fiilis.
Pesti kaltoinkohdeltujen norsujen vanhainkodissa
Vapaaehtoistyökokemus Linosassa oli niin vaikuttava, että lokakuussa 2019 Kaikkonen vietti Thaimaan-matkallaan kolme päivää norsujen hoivakodissa Phuketissa.
Vuonna 2016 Phuketin Paklokiin avattu naarasnorsujen suojelukeskus on Ekomatkaajien kohteista ainoa, jonne vapaaehtoistöihin pääsee vaikka vain päiväksi. Kohde on helppo yhdistää valmiiseen Thaimaan-lomaan, ja jo päivän osallistuminen antaa esimakua siitä, mitä vapaaehtoistyö todellisuudessa on, jos ei heti rohkene lähteä pidemmälle vapaaehtoistyömatkalle.
Kaikkonen on todistanut omin silmin turistinorsujen rääkkäystä Thaimaan-matkoillaan. Siksi lyhytkin vapaaehtoisuus epäeettisistä turistiaktiviteeteista pelastettujen norsujen hoivakodissa tuntui tärkeältä.
– Kolmessa päivässä pääsi jo aika hyvin näkemään keskuksen elämää, mutta mitä pidempään paikassa voi viipyä, sen parempi. Työ sisälsi muun muassa norsujen ruokintaa, ruoan valmistusta ja karsinoiden siivousta, mikä on erityisen raskasta yli 30 asteen lämpötilassa.
Sähkö ei ole itsestäänselvyys
Vapaaehtoistyömatka on muutakin kuin fyysistä työtä. Vapaa-ajallaan sekä Kuutti että Kaikkonen pääsivät tutustumaan lähiympäristöön, luontoon ja paikallisiin ihmisiin.
– Linosan saari on pieni ja ihmisiä vähän, mutta paikallinen väestö ja yhteisöllisyys on ainutlaatuista. Ihmiset istuskelivat kaduilla ja soittelivat kitaraa, ja tunnelma oli todella mieleenpainuva, Kaikkonen kertoo.
Kuutti haluaa matkoillaan tutustua paikalliseen yhteisöön ja kulttuuriin. Vapaaehtoistyössä se onnistui paremmin kuin turistikohteissa, sillä Thaimaan kilpikonnasaarella työtä eivät tehneet vain suojelukeskuksen vapaaehtoiset vaan koko paikallisyhteisö.
– Roskiakin kerättiin yhdessä paikallisten kanssa. Se tuntui tosi hyvältä verrattuna siihen, kuinka paljon päinvastaista olen Thaimaassa nähnyt.
Toisin kuin turistikohteissa, syrjäisisissä eläintensuojelukohteissa ei kauppoja tai baareja ole. Sähkön saatavuuskaan ei ole itsestäänselvyys, sillä Thaimaan kilpikonnakohteessa sähkön lähteenä toimivat aurinkopaneelit ja generaattorit.
Vapaa-aikansa Kuutti vietti riippumatossa loikoillen, snorklaten, meloen, joogaten ja auringonlaskuja ihaillen.
– Autenttisuus teki kohteesta erityisen. Vaikka alun kulttuurishokki on kova, kahden viikon jälkeen saarelta saa lähteä tippa linssissä takaisin kotiin.
Matkan missio oman edun tavoittelun edellä
Kuutin paras muisto matkasta on päivä, jolloin hän havaitsi rantavedessä uiskentelevan merikilpikonnan.
– Taltioin näyn videolle, jonka perusteella vaikutti siltä, että kilpikonna olisi juuri paritellut. Videon ansiosta osasimme odottaa, että parin päivän kuluttua kilpikonna tulisi rannalle laskemaan munansa.
Kun kilpikonnan jäljet vihdoin löytyivät rantahiekasta, niistä selvisi, että kilpikonnan räpylässä oli jokin vaiva eikä se pystyisi kaivamaan munilleen kuoppaa. Ryhmä projektityöntekijöitä lähti yöksi pesimäpaikalle, jotta kilpikonna saisi tarvitsemansa avun pesäkuopan kaivamiseksi. Kuutti oli ryhmän jäsenistä yksi.
– Kokemus oli jännittävä. Thaimaan pilkkopimeässä yössä mielikuvitus teki tepposia. Mutta yö pesimäpaikalla oli todella merkityksellinen, sillä olin havainnut uhanalaisen lajin ensimmäisen edustajan koko kaudella, Kuutti muistelee.
”Saarelle lähtevän on kuitenkin ymmärrettävä, ettei matkalla välttämättä näe yhtään merikilpikonnaa vaan työtä tehdään sen eteen, että kilpikonnien elinolosuhteet paranisivat.”
– Saila Kuutti
Sekä Kuutti että Kaikkonen myöntävät, että vapaaehtoistyö on vain vahvistanut omia ajatuksia siitä, kuinka omilla valinnoilla voi vaikuttaa ja kuinka suuri merkitys niillä voi olla. Kolmatta vapaaehtoistyömatkaansa suunnitteleva Kaikkonen kertoo oman arvomaailmansa selkiytyneen.
– Tiedän nyt, että olen ollut oikealla tiellä lähtiessäni näihin kohteisiin. En olisi saanut läheskään samanlaista, pintaraapaisua syvempää kokemusta perinteiseltä lomamatkalta.
Myös Kuutti aikoo palata vapaaehtoistöihin, toivon mukaan jo ensi vuonna, kunhan koronavirustilanne sen sallii. Ko Phra Thongin kilpikonnasaari vei palan sydäntä.
– Saarelle lähtevän on kuitenkin ymmärrettävä, ettei matkalla välttämättä näe yhtään merikilpikonnaa vaan työtä tehdään sen eteen, että kilpikonnien elinolosuhteet paranisivat, Kuutti muistuttaa.
Kiinnostaako vapaaehtoistyö ulkomailla? Ymmärrä nämä asiat ennen matkalle lähtöä:
Vapaaehtoistyö eläinten parissa on erinomainen tapa viettää merkityksellistä lomaa. Alalla toimii kuitenkin epäeettisiä toimijoita, jotka hyväksikäyttävät sekä villieläimiä että ihmisten hyvää tahtoa turistitulojen saamiseksi. Erityisesti ensimmäiselle vapaaehtoistyömatkalle kannattaa lähteä vastuullisen ja luotettavan yrityksen kautta. Näin voit varmistaa, että suojelukohteen ja siellä toimivan organisaation taustat on huolella tutkittu ja kohde on turvallinen sekä sinulle että eläimille.
Vapaaehtoistyömatkalle on hyvä lähteä realistisin odotuksin. Kohteessa tehtävä työ on usein fyysistä, ja sitä tehdään kuumissa ja kosteissa olosuhteissa. Työ voi vaatia heräämistä aikaisin aamulla tai jopa keskellä yötä. Majoitus- ja peseytymistilat ovat pelkistetyt, ruoka aidosti paikallista eikä sähkön saatavuus ympäri vuorokauden ole itsestäänselvyys.
Eläintensuojelukohteet sijaitsevat tavallisesti kaukana turistikohteista. Niistä puuttuvat myös suosituista matkakohteista tutut vapaa-ajanaktiviteetit, kaupat ja baarit.
Eettiset eläintensuojelukohteet toimivat aina eläinten ehdoilla. Läheinen kanssakäyminen ihmisten kanssa ei ole villieläimelle luonnollista. Unohda siis pentujen silittäminen, eläinten ulkoiluttaminen, villieläinselfiet ja norsujen kanssa kylpeminen ja vältä matkoillasi kaikkia kohteita, joissa näitä epäeettisiä aktiviteetteja mainostetaan.
Eläintensuojelukohteissa tehdään työtä sen eteen, että uhanalaisten eläinten elinolosuhteet paranisivat. Ymmärrä, että merikilpikonnien suojelukohteessa et välttämättä näe yhtään merikilpikonnaa, eikä eläinten näkemisen pidä olla matkasi ensisijainen tavoite. Työtehtävät sisältävät esimerkiksi roskien siivousta, sillä meren roskat voivat olla eläimille hengenvaarallisia eivätkä kilpikonnat nouse munimaan roskaisille rannoille.
Kerran vapaaehtoistöihin ulkomaille matkustanut haluaa lähteä merkitykselle matkalle yhä uudelleen – varaudu koko elämän muuttavaan matkaan.
