Moni suomalainen kompensoi lentopäästöt vapaaehtoista päästökompensaatiota tarjoavien palvelujen avulla. Kansalaisjärjestö Finnwatch vertaili Suomessa toimivia kompensaatiopalveluja ja havaitsi niissä sekä ilmastovaikutuksiin että ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia.
Teksti: Saana Jaakkola
Kansikuva: Jan Vašek / Pixabay
Tietoisuus ja huoli ilmastonmuutoksesta ovat kasvattaneet sekä kuluttajien että yritysten kiinnostusta päästöjen vapaaehtoista kompensointia kohtaan. Samalla myös kompensaatiopalveluja tarjoavien yritysten määrä on lisääntynyt.
Euroopan investointipankin tekemän ilmastogallupin mukaan jopa kaksi kolmesta (66 %) suomalaisesta aikoo kompensoida tai ainakin harkita lentopäästöjen kompensointia, kun matkailu jälleen avautuu koronakriisin jälkeen. Koko Euroopan tasolla vastaava luku oli 76 prosenttia.
Vapaaehtoiset kompensaatiopalvelut tarjoavat sekä kuluttaja- että yritysasiakkaille mahdollisuuden hyvittää omasta toiminnasta aiheutuneet kasvihuonepäästöt. Asiakkaan kompensaationa maksama summa kohdistetaan hankkeisiin, jotka sitovat päästöjä vastaavan määrän hiiltä tai vähentävät päästöjä jossakin muualla.
Suomeenkin on kysynnän kasvaessa syntynyt lukuisia palveluja, joiden tavoitteena on hyödyntää kotimaista metsää hiilensidontaan esimerkiksi uutta metsää istuttamalla tai kehittämällä talousmetsän hoitomenetelmiä.
Vapaaehtoinen päästökompensaatio kuulostaa helpolta ja kaikkia osapuolia hyödyttävältä ratkaisulta. Matkailija voi muutamalla eurolla ostaa itselleen puhtaan omatunnon ja lentää sitten lomamatkalle etelän lämpöön.
Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa: kuten kansalaisjärjestö Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola blogikirjoituksessaan toteaa, kaikki mikä kimaltaa ei ole kompensaatiota.
Pelkkä ilmastovaikutuksiin tuijottaminen ei riitä
Yritystoiminnan vaikutuksia tutkiva Finnwatch vertaili 29 Suomessa toimivaa päästökompensaatiopalvelua ja havaitsi jokaisessa puutteita. Kesäkuussa julkaistu raportti Anekauppaa vai ilmastotekoja? selvittää vertailussa olleista kompensaatiopalveluista löytyneitä riskejä ja ristiriitoja.
Raporttia varten Finnwatch keräsi tietoja 40 suomalaiselta yritykseltä, jotka kompensoivat vuosittain yhteensä noin 400 000 tonnia ilmastopäästöjä. Näiden yritysten päästökompensaatiot kohdistuvat tavallisesti kansainvälisiin, sertifioituihin hankkeisiin, mutta raportti avaa myös Suomessa toteutettavien hankkeiden ongelmia.
Suomessa haasteet liittyvät lähinnä ilmastovaikutusten laatuun, kun taas ulkomaisissa hankkeissa isoksi kysymykseksi nousevat ihmisoikeusongelmat.
”Yritykset aiheuttavat päästöjä, jotka pahentavat ilmastokriisiä ja heikentävät siten ihmisoikeuksien toteutumista. Tällainen vahingon aiheuttaminen ei ole oikeutettua, vaikka paikalliset lait tai kansainväliset sopimukset sen mahdollistavat.”
– FINNWATCHIN ILMASTOASIANTUNTIJA LASSE LEIPOLA
Todellinen kompensaatio tapahtuu jopa kymmenien vuosien viiveellä
Kompensaatiohankkeissa sovellettavat kriteerit pyrkivät takaamaan, että hanke tuottaa aitoja ilmastohyötyjä ja huomioi ilmaston lisäksi vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin. Kriteerien tarkoitus on myös varmistaa ilmastovaikutusten seuranta, raportointi, läpinäkyvyys ja luotettavuus.
Esimerkiksi ajoitus tarkoittaa kriteeristössä sitä, että kompensaatiohankkeen ilmastohyöty on oikea-aikainen suhteessa kompensoitavaan päästöön.
Käytännön esimerkin tarjoavat ne suomalaiset kompensaatiohankkeet, jotka perustuvat uuden metsän istuttamiseen. Näissä hankkeissa puita istutetaan sitä mukaa kuin kompensaatiota myydään. Sidottava hiilen määrä puolestaan lasketaan lähes täysikasvuisen puun mukaan.
Jos matkailija hyvittää Thaimaan-matkasta aiheutuneet lentopäästönsä istuttamalla metsää, hiilensidonta tapahtuu vasta kymmeniä vuosia lentopäästöjen syntymisestä. Thaimaan-lentojen päästöt ehtivät tekemään pahojaan ilmakehässä, kunnes istutetut puut ovat kasvaneet vaadittavaan mittaan.
Metsänhoidollisissa hankkeissa, kuten talousmetsän lannoituksessa tai kiertoajan pidentämisessä, hankkeen ilmastovaikutus syntyy puiden istutusta nopeammin. Siitä huolimatta viive on useita vuosia päästöjen syntymisestä.
Metsien kaupallistaminen kompensoinnin työkaluksi sisältää myös muita ristiriitoja. Mahdollisten metsähakkuiden lisäksi epävarmuutta lisäävät myrskytuhot, maastopalot ja tuholaiset, joiden riski kasvaa ilmastokriisin edetessä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.
Soiden ennallistamista ajavissa hankkeissa suurimmaksi ongelmaksi muodostuvat ilmastoa voimakkaasti lämmittävät metaanipäästöt, jotka kasvavat väliaikaisesti ojien tukkimisen jälkeen. Erilaisiin teknologioihin perustuvassa hiilensidonnassa, kuten biohiileen ja puurakentamiseen liittyvissä kompensaationhankkeissa, raportti mainitsee haasteena päästövaikutusten lisäisyyden luotettavuuden. Lisäisyyden kriteerillä tarkoitetaan sitä, ettei hanke eikä sen ilmastovaikutus olisi voinut toteutua ilman kompensaation tarjoamaa tukea.
Suomalaisten metsähankkeiden ongelmana on myös kaksoislaskenta, mikä tarkoittaa, että hankkeessa syntyvä ilmastohyöty käytetään sekä asiakkaan ostamaan kompensaatioon että valtion oman ilmastotavoitteen saavuttamiseen. Tähän kompensaatiopalvelua tarjoava yritys ei pysty nykyisen lainsäädännön puitteissa vaikuttamaan.
Sertifikaatti ei ole kompensaatiohankkeen laadun tae
Jos Suomessa hankkeiden suurimpia haasteita ovat ilmastohyötyjen hitaus ja epävarmuus, Finnwatchin mukaan ulkomaisissa päästökompensaatiohankkeissa korostuvat ihmisoikeusriskit.
Sertifikaatti ei takaa kompensaatiohankkeen kokonaisvaltaista laatua, sillä sertifikaatit eivät edellytä sosiaalisia vaikutuksia koskevaa valvontaa ainakaan riittävissä määrin. Sertifioitujen hankkeiden seuranta perustuu hankkeen toteuttajan toimittamaan dokumentaatioon, eikä valvontaa toteuteta esimerkiksi fyysisiä vierailuja tekemällä.
Finnwatch perehtyy raportissaan Intian Sikkimissä sijaitsevassa Jorethangin kaupungissa toteutettuun vesivoimahankkeeseen, jota on käytetty suomalaisten päästöjen kompensointiin. Raporttia varten haastateltujen paikallisten mukaan hanke toi vain vähän hyötyjä haittoihin nähden: kompensaatiohanke johti paikallisille tärkeän jokiuoman kuivumiseen ja aiheutti eroosiota, mikä puolestaan johti paikallisen koulun asuntolan sulkemiseen.
Raportti alleviivaa esimerkillään, ettei pelkkä ilmastovaikutuksiin keskittyminen ole riittävä tapa suhtautua kompensaatioiden laatuun.
”Jos sääntelytoimet jätetään tekemättä, kompensaatiomarkkina uhkaa jäädä helppoheikkien ja viherpesijöiden temmellyskentäksi. Yritykset pääsevät kutsumaan itseään hiilineutraaleiksi tai jopa hiilinegatiivisiksi ilman, että päästöt missään oikeasti vähenevät.”
– Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola
Finnwatch muistuttaa, että tärkein tavoite on vähentää päästöt minimiin. Kompensoinnin ei koskaan pidä olla ensisijainen ratkaisu vaan viimeinen keino hyvittää ilmastolle haitalliset, pitkävaikutteiset päästöt sen jälkeen, kun kaikki voitava niiden vähentämiseksi on tehty.
Ala vaatii kuitenkin sääntelyä. Suomesta päästökompensaatiota koskeva lainsäädäntö puuttuu kokonaan. Siten Suomesta puuttuvat myös kompensaation selkeä määritelmä ja termistö, mikä voi johtaa tyhjiin ja merkityksettömiin päästöhyvitys- ja hiilineutraaliuslupauksiin kuluttajille suunnatussa viestinnässä.
Finnwatchin raportti antaa toimenpidesuositukset sekä päästökompensointia käyttäville yrityksille, sitä harkitseville kuluttajille, kompensaatiota myyville ja valvoville tahoille sekä viranomaisille.
Finnwatchin vinkit päästökompensaatiota harkitsevalle kuluttajalle:
Kompensaatiota tulee käyttää vain ja ainoastaan päästöihin, joiden aiheuttamista ei voida välttää – ei vältettävissä olevien päästöjen oikeuttamiseen.
Kompensaation hankinnassa tulee käyttää palveluita, joiden toiminta on avattu läpinäkyvästi. Esimerkiksi palvelun verkkosivuilta tulee käydä selkeästi ilmi, missä ja miten kompensaatio toteutetaan sekä miten kompensaation kriteerit täyttyvät.
Tarkista, onko kompensaatiohanke sertifioitu. Nykyisistä sertifikaateista kattavin on Gold Standard, jonka lisäksi myös Verran VCS on melko kattava, kun se on täydennetty CCB tai SD VISta -lisäsertifikaatilla. Jos hankkeella ei ole yleisesti tunnettua sertifikaattia, on siihen liittyviä väitteitä ja kriteerien täyttymistä arvioitava erityisen tarkasti.
Kun kyse on päästöjen kompensoimisesta, ei ilmastovaikutuksen uskottavuudesta tule tinkiä sillä perusteella, että hankkeella on muita hyötyjä. Toisaalta ihmisoikeusloukkaukset tai paikallisen luonnon vahingoittaminen ovat perusteita olla käyttämättä hanketta, vaikka se vaikuttaisi ilmastovaikutuksen kannalta erinomaiselta.
Lähde: Finnwatchin raportti Anekauppaa vai ilmastotekoja?
