Punnitsemme valintojemme vastuullisuutta vertaamalla tiedossa olevia faktoja omiin arvoihimme, mutta mihin vetää raja mielitekojen ja omantunnon välillä? Ostaisinko sähköauton, vaikka akkujen elämänkaari on täynnä ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia? Entä varaisinko laineilla kelluvan lasi-iglumajoituksen, vaikka valmistajan arvomaailma sotii radikaalisti omaani vastaan?
Kun vastuullinen matkailu- ja vapaa-ajanmedia Valpas oli vielä suunnittelupöydällä, sen tarkoitus oli kristallinkirkas. Vastuulliseen matkailuun keskittyvän verkkomedian tavoite oli tehdä tiedostavien matkailuvalintojen tekemisestä entistä helpompaa tarjoamalla tietoa aiheista, joista muut mediat eivät kirjoita.
Tieto voi helpottaa vaikeiden valintojen tekemistä, mutta kuten vanha sanonta tietää, se lisää myös tuskaa.
Omien arvojemme mukaiset kulutusvalinnat ovat vaikeita, koska meillä ei ole tarpeeksi faktoja, joihin voisimme päätöksemme perustaa. Valintojen tekeminen tulee olemaan tuskallisen vaikeaa myös tiedon lisäännyttyä, sillä asiat ovat vain harvoin täysin mustavalkoisia.
Siksi meidän on opittava hyväksymään se tosiasia, että vaikka pyrkimyksemme olisivat kuinka eettiset ja taustatyö tehtynä, valintamme voivat silti mennä pieleen.
Sähköautot tarjoavat valintojen vaikeudesta täydellisen esimerkin. Polttomoottoriautoista luopumista ja liikenteen sähköistymistä ajetaan vauhdilla eteenpäin, vaikka akkujen tuotanto ja kierrätys ovat täynnä ihmisoikeus– ja ympäristöongelmia. Litiumioniakkujen kierrätys sentään kehittyy, mutta talteenotto kattaa parhaassakin tapauksessa vain 10 prosenttia jatkuvasti kasvavasta litiumin tarpeesta.
Auton hankinta on iso investointi, jota ei tarvitse tehdä kovin usein. Sama valintojen vaikeus kuitenkin koskettaa pienempiäkin ostopäätöksiä, teimme niitä ruokakaupassa, vaateostoksilla tai matkaillessa.
Lähikaupan ruokahyllyjen äärellä pohdin, kumpi on enemmän arvojeni mukainen valinta: ostaa lautaselle paikallisen tuottajan luomulihaa vai maailman toisella puolella tuotetusta soijasta valmistettuja pihvejä? Entä voinko valita kotimaanmatkalla majoitukseksi järvi- tai merimaisemissa kelluvan lasi-igluveneen, vaikka valmistajan arvomaailma sotii radikaalisti omaani vastaan?
Jos en tietäisi mitään sähköautojen, ruoantuotannon tai igluveneiden taustoista, ei omantunnon kanssa tarvitsisi painia. Mutta silmien ummistaminen ei ole ennenkään johtanut yhteenkään parannukseen.
Valintoja tehdessä meidän on punnittava tiedossa olevia faktoja, peilattava niitä omiin arvoihimme ja tehtävä päätös sen perusteella. Mutta mistä ihmeestä me ne faktat saamme – ja mihin vetää raja omien mielitekojen ja omantunnon välillä?
Me kulutusvalintoja päivittäin tekevät asiakkaat saamme pääsääntöisesti tietomme siltä, jolta me tuotteen tai palvelun ostamme. Mutta kertooko autokauppias sähköautoa ostavalle asiakkaalle avoimesti akkujen elämänkaaren ongelmista? Mainitsevatko elämyksellisiä maisemamajoituksia tarjoavat matkailuyritykset varaussivuillaan, kenen bisneksiä majoitusvalintani edistää? Entä osaako lähikaupan osa-aikainen myyjä arvioida, kumpi vahingoittaa enemmän ilmastoa, lähitilan luomulihantuotanto vai maailman toisella laidalla tuotettu ja sieltä Suomeen kuljetettu soija?
Tuskin. Olennaisempaa onkin kysyä, onko tuottajan ja loppukäyttäjän välissä olevan myyjän tehtävä välittää nämä faktat vai pitäisikö asiakkaan onkia tieto käsiinsä muualta, jotta hän voisi tehdä arvojensa mukaisen ostopäätöksen? Vai onko ylipäätään väliä, mitä tapahtuu syvällä tuotteen tai palvelun taustoissa, jos sen välittäjänä on eettisten arvojen mukaan toimiva yritys?
Jälleen kysyn, missä menee raja? Milloin ostamani tuote tai palvelu erkanee alkuperästään? Jos olen tehnyt päätöksen, etten syö ilmaston kannalta kestämätöntä ruokaa, olisiko lihankorvike jätettävä kauppaan, jos en voi olla varma sen valmistus- ja kuljetustavoista? Jos en halua tukea lapsityövoimaa, voinko ostaa uutta puhelinta saati sähköautoa, joiden akut vaativat toimiakseen kongolaisten lasten henkensä uhalla kaivamaa kobolttia? Jos olen päättänyt kantaa rahani vain yhteiset arvot jakaviin yrityksiin, voinko varata vihapuheista ja kansanryhmien kiihottamisesta tunnetun yrittäjän valmistaman majoituksen, vaikka sitä välittäisikin vastuullisesti toimiva matkailuyritys?
Käytämme päivittäin rahaa hyödykkeisiin, jotka miellämme hyviksi valinnoiksi mutta joiden taustoissa piilee arvomaailmaamme vastaan sotivia epäkohtia, tiesimme niistä tai emme.
Haluaisinko maksavana asiakkaana tietää näistä epäkohdista? Tietenkin haluaisin, sillä tieto takuulla vaikuttaisi ostopäätökseeni tai saisi minut ainakin harkitsemaan entistä tarkemmin lompakkoni raottamista.
Yksilön valintojen vaikutus on ikuinen kiistanaihe, mutta varmaa on, että niin kauan kuin me asiakkaat rahoillamme tuemme epäeettistä toimintaa, yhtä pitkään sitä on olemassa.
Meistä jokainen päättää lopulta itse, missä omien mielitekojen ja arvomaailman välinen raja kulkee. Jotta voisimme valita reilusti, on meille tarjottava ne faktat, joihin tämän päivän tiedostavat asiakkaat yhä useammin ostopäätöksensä perustavat. Se, joka asiakkaan ansaitsemaa tietoa tänään pimittää, kuuluu huomisen häviäjiin.
Tieto voi lisätä tuskaa, mutta sen ansiosta voimme tehdä omien arvojemme mukaisia ostopäätöksiä.
Kuten valita, kumpi on meille tärkeämpää: tukea naapurin nuorta autokauppiasta, oman kylän lähikauppaa tai syrjäseudulla sijaitsevaa matkailuyritystä vai olla tukematta sitä epäkohtaa, joka haluamamme hyödykkeen taustoissa omaatuntoamme kaivertaa.
