Kolumnit

Vastuullisuus- ja ilmastokeskustelu vaatii näkökulmien avartamista – ihan kaikilta

3 minuutin lukuaika

Täydellisessä maailmassa olisi vain ympäristön ja ihmiskunnan kannalta selvästi hyviä ja selvästi huonoja vaihtoehtoja. Niin kauan kuin mustavalkoisuus ei ole todellisuutta, on meidän opittava kuuntelemaan myös vastakkaista osapuolta.

Saana Jaakkola

Kolumnin kirjoittaja on pitkän linjan matkailutoimittaja ja vastuullisen matkailu- ja vapaa-ajanmedia Valppaan perustaja, joka turhaantui klikkikilpailun saastuttamaan matkailujournalismiin.

Vastuullisesta matkailusta kirjoittamalla Saana haluaa muuttaa matkailua ja sen myötä koko maailmaa kaikkien kannalta paremmaksi – yksi valinta kerrallaan.

Onko sinulla valppaita ajatuksia vastuullisesta matkailusta?
Lähetä mielipiteesi meille – Valpas julkaisee myös lukijoiden mielipiteitä vastuullisesta matkailusta ja vapaa-ajanvietosta.

Omaa asiaansa ja arvojaan palavalla intohimolla ajavat ovat usein kuin autokuskeja pilkkopimeässä ilman ajovaloja.

Matkan varrella voisi olla vaikka mitä mieltä avartavaa nähtävää, mikä saattaisi vaikuttaa omaan, yksinäköiseen käsitykseen seudusta, jonka halki parhaillaan ajelee. Niin kauan kuin katse pysyy tiukasti edessä siintävään tiehen kiinnitettynä, ei ohi vilahtelevia maisemia yksinkertaisesti voi vilkuilla.

Myönnän, että syyllistyn toisinaan samaan itsekin. Lieneekö ammatin suomia etuja, että osaan myös kuunnella ja nähdä asioita toiselta kantilta huolimatta siitä, että arvoni osoittavat tiukasti vastakkaiseen suuntaan.

Tarvittaessa pystyn jopa myöntämään olleeni väärässä ja kääntämään kelkkani kokonaan.

Samaa avarakatseisuutta – keskipäivän valossa ajamista ja maisemien vilkuilua – tarvitaan kipeästi myös vallitsevan vastuullisuus- ja ilmastokeskustelun keskelle.

Täydellisessä maailmassa olisi vain ympäristön ja ihmiskunnan kannalta selvästi hyviä ja selvästi huonoja tekoja ja vaihtoehtoja, jolloin toimintaa ohjaavien päätöstenkin tekeminen olisi helppoa.

Niin kauan kuin vaihtoehtojen mustavalkoisuus ei ole todellisuutta – ja sitä se tuskin koskaan tulee olemaan – on meidän jokaisen opittava laajentamaan näkökulmiamme huolimatta siitä, ohjaavatko arvomme ajatteluamme samaan vai eri suuntaan.

Vain muutamia päiviä sitten löysin itseni paheksumasta ihmisiä, joilla matkustusvimma istuu ilmastokriisistä huolimatta niin syvällä, että he ovat valmiita maksamaan satoja, jopa tuhansia euroja lennosta, joka ei vie mihinkään. Kone laskeutuu muutaman tunnin maisemalennon jälkeen samalle kentälle, jolta aiemmin nousi ilmaan.

Tuhahtelujeni keskeltä erotin pienen positiivisen pilkahduksen tässä uudessa ja ilmeisen suositussa mutta täysin omia arvojani vastaan sotivassa ilmiössä: ainakin se pitää lentoyhtiöt leivänsyrjässä ja työllistää edes osan lentoyhtiön henkilökunnasta koronakurimuksen keskellä.

Eilen käänsin kelkkani, kun Lapin yliopiston matkailuntutkimuksen laitoksella väitöskirjaa tekevä ja lentäjäsuvusta tuleva matkailualan ammattilainen Elina Hutton valaisi minua aiheeseen liittyvässä keskustelussa, etteivät lentokoneet kestä pitkää seisottamista.

Koneet vaativat säännöllistä lennättämistä. Muuten ne päätyvät lentokoneiden hautausmaalle, ja lentopaussin päättyessä yhtiöillä olisi edessä uusien koneiden hankinta. Myös lentäjien on lennettävä säännöllisesti, tai muuten he joutuvat käymään koulutuksensa uudelleen – eikä lentäjän ammattitaitoa sovi päästää ruostumaan turvallisuudenkaan nimissä.

Jos vaihtoehdot ovat lentokoneiden päätyminen jätevuoreen, tyhjien koneiden lennättäminen tai matkustajien mukaan ottaminen ja lentoyhtiön henkilöstön työllistäminen lennoilla, jotka olisi lennettävä joka tapauksessa lentokonejätevuoren välttämiseksi, alkavat kyseenalaisilta kuulostavat maisemalennot tuntua varsin fiksulta idealta.

Jälleen opin uutta ja muutin mieltäni ilmiön turhuudesta, kun vain jaksoin kuunnella ja ymmärtää.

”Esimerkkejä riittää loputtomiin kodin lämmitysmuodon valinnasta sähköautojen ympäristöystävällisyyttä hehkuttavaan uutisointiin, josta usein unohtuu, kuinka akkujen valmistus kuluttaa luonnonvaroja siellä, missä niistä on jo valmiiksi pulaa.

Meistä harva rakastaa lentokoneessa istumista niin paljon, että olisi valmis maksamaan satoja euroja lentomatkasta ei-mihinkään, joten käytännönläheisempi esimerkki lienee paikallaan.

Jokin aika sitten silmiini osui tviitti, jossa suomalaista halpakauppaketjua arvosteltiin kolmen euron t-paitatarjouksesta. Paidan rinnuksissa komeili ympäristötekojen puolesta puhuva korulause kauniisti maapallon ympärille kirjailtuna.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan asiantuntija ymmärtääkseen, ettei kolmen euron vaatekappaleella ole mitään tekemistä vastuullisuuden tai maapallon pelastamisen kanssa.

Mutta jos kyseessä onkin valikoimista poistuva jämätuote, joka joko myydään halvalla tai poltetaan myymättömänä, voisiko sen ostaminen olla vastuullisempi vaihtoehto kuin polttokuormaan jättäminen? Ehkä paidan pitäminen saisi edes yhden vastaantulijan pohtimaan: totta, vastedes ajattelen maapalloa enemmän, kuten t-paidassa koreileva lausahdus kehottaa. Voisiko silloin pilkkahintaisen hikipajapaidan hankkimisen laskea jo pieneksi voitoksi?

Esimerkkejä riittää loputtomiin kodin lämmitysmuodon valinnasta sähköautojen ympäristöystävällisyyttä hehkuttavaan uutisointiin, josta usein unohtuu, kuinka akkujen valmistus kuluttaa luonnonvaroja siellä, missä niistä on jo valmiiksi pulaa. Puhumattakaan sähköautojen akkujen kierrätyksen vaikeudesta saati siitä, miten auton lataussähkö tuotetaan.

Harvaan kysymykseen on olemassa yksioikoisen selvää vastausta, ja siksi meidän on opittava kuuntelemaan myös niitä, jotka ovat keskustelunaiheesta kanssamme eri mieltä.

Samaan avarakatseisuuteen ja vastaanottavaisuuteen kannustan heitä, jotka äänekkäästi kieltävät ilmastokriisin olemassaolon tai puolustavat oikeuttaan ratsastaa elefanteilla, uhmata koronarajoituksia tai kiusata heikompaansa.

Liian usein meillä on niin kova kiire huutaa omaa huutoamme, ettemme ehdi kuunnella saati myöntää, että asioilla voi olla toinenkin puoli, omaa pinttynyttä näkökantaamme monitahoisempi.

Ajovalot päälle kytkemällä voimme välttää kohtalokkaat yhteentörmäykset.

Ole valpas matkailija ja tiedä, mitä maailmalla tapahtuu

Valppaan uutiskirje julkaistaan syksyllä 2020. Pysy valppaana ja liity postituslistalle jo nyt!

Valpas kunnioittaa yksityisyyttäsi ja käyttää tietojasi vain syksyn 2020 aikana julkaistavan uutiskirjeen toimittamiseen. Voit peruuttaa uutiskirjeen milloin tahansa uutiskirjeen linkistä tai ottamalla yhteyttä Valppaan toimitukseen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit:
ArtikkelitYmpäristö ja ilmasto

Auttaako sertifikaatti valitsemaan vastuullisemmin vai ovatko matkailualan sertifikaatit pelkkää viherpesua?

5 minuutin lukuaika

Sertifikaatin tarkoitus on tarjota yritykselle työkalut kestävän matkailutoiminnan kehittämiseen. Matkailijalle merkityksellisintä on yrityksen oma viestintä ja kyky näyttää, että yritys seisoo sanojensa takana.

Kolumnit

"Jaa, tässä on kyläkauppa! Pysähdypä, kuski"

2 minuutin lukuaika

Nyt, kun koronarajoitukset taas kiristyvät samaan aikaan syyslomien kanssa, on hyvä muistaa, ettei sukulaisten mökillä kököttäminen ja tutun luontopolun kiertäminen auta yhtään yritystä pärjäämään huomiseen.

Kolumnit

Älä huoli, tulet kyllä saamaan myrskysi

2 minuutin lukuaika

Terveisiä myrskykeskuksesta, täältä Aila-myrskyn vaaravyöhykkeeltä. Kun vara-akkuni turvin selailen sosiaalisen median uutisvirtaa, huomaan, että Aila on monelle pettymys. Älä huoli, tulet kyllä saamaan myrskysi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *