Koronarajoitukset saivat suomalaiset etsimään uusia harrastuksia. Geokätköilyn aloittaminen auttoi Pia Ojalaa ja Titta Aitavaaraa löytämään luonnossa liikkumisen ilon ja lukuisat hyödyt.
Teksti: Saana Jaakkola
Kansikuva: Pixabay / Settergren
Samoilla tiluksilla, joilla aatelisherra Björkenheim rouvineen asteli parisensataa vuotta sitten, parveilee aurinkoisena lokakuun lauantaina kaikenikäisiä ja -kokoisia seikkailijoita. Iästä viis, jokaisen Vuojoen kartanolle saapuneen silmissä kiiluu lapsenomainen innostus.
Entisajan röyhelöhameet ja tyylikkäät puvut ovat vaihtuneet tuulitakkeihin, kumisaappaisiin ja kasvomaskeihin, kuten nykyajan henkeen kuuluu.
Puoli vuotta ja tuhat kätköä
Eurajoella sijaitsevan, 1800-luvun empirekartanon pihamaalla on käynnissä geokätköilyn megatapahtuma SataWattia Vuojoella, joka sai nimensä tapahtumapaikkansa, Suomen sähköisimmän kunnan mukaan.
Vuojoen kartanolle on saapunut myös porilainen Pia Ojala, joka aloitti geokätköilyn lähes päivälleen puoli vuotta sitten. Kipinä geokätköilyyn syttyi keväällä, kun Ojala joutui koronan vuoksi lomautetuksi. Harrastus ei ollut Ojalalle täysin vieras, sillä osa sukulaisista – joiden kanssa Ojala Eurajoellekin saapui – oli kätköillyt jo useamman vuoden.
– Ajattelimme miehen kanssa, että testataan nyt mekin, mistä tässä hommassa oikein on kyse. Lähin kätkö löytyi sadan metrin päässä kotoa, ja lähdimme ihmettelemään sitä yksissä tuumin, Ojala muistelee.
Kuukauden kuluttua haettuna oli sata muutakin kätköä, seuraavan kuukauden päättyessä kaksisataa. Kesän aikana tahti vain kiristyi, ja matkalla Vuojoelle Ojala lokkasi tuhannen kätkönsä.
Lokkasi? Mistä geokätköilyssä onkaan kyse?
Geokätköilijät etsivät geotunnisteiden eli GPS-koordinaattien sekä erilaisten vihjeiden taakse piilotettuja kätköjä. Kätkön löytänyt – tai sitä löytämättä etsinyt – kätköilijä lokkaa eli kirjaa kätkön omalla nimimerkillään sekä kätköstä löytyvään lokikirjaan että geocaching.com-sivustolle tai mobiilisovellukseen. Tyypillinen geokätkö on vesitiivis rasia, jonka sisällä on pieni lokikirja ja kynä lokkausta varten.
Geokätköily on kuin digiajan aarteenmetsästystä, vaikka aivan uudesta harrastuksesta ei olekaan kyse. Geokätköily syntyi toukokuussa 2000, kun satelliittipaikannus vapautettiin siviilikäyttöön. Maailman ensimmäinen geokätkö piilotettiin Yhdysvaltojen Oregonin osavaltioon vain kaksi päivää tämän jälkeen. Muutaman kuukauden kuluttua Suomen ensimmäinen geokätkö ilmestyi Keravalle.
Nyt, kun lajin syntymisestä on kulunut 20 vuotta, maailmalle on piilotettu yli kolme miljoonaa geokätköä. Perinteinen GPS-koordinaateilla löydettävä geokätkö on saanut rinnalleen erilaisia kätkötyyppejä aivonystyröitä työllistävistä mysteerikätköistä SataWattia Vuojoella -megatapahtuman kaltaisiin tapahtumakätköihin ja multikätköihin, joiden löytäminen vaatii vihjeiden keräämistä monesta eri paikasta.
Geokätköilyyn on helppo hurahtaa: ”Mua ei muuten mettään saisi”
Ojala on yksi monista koronakeväänä geokätköilyn aloittaneista suomalaisista, jotka antoivat uuden harrastuksen imaista mukaansa oikein kunnolla. Geokätköilyn positiiviset puolet näyttäytyivät nopeasti.
– Parasta on, että paino putoaa vähän kuin vahingossa. Mua ei muuten vaan mettään kävelemään saisi, Ojala toteaa.
Geokätköily on opettanut katsomaan omaa koti- ja lähiseutua uusin silmin. Yhtä Vaasaan tehtyä geokätköilymatkaa lukuun ottamatta Ojala on etsinyt kaikki kätkönsä Porista ja lähikunnista. Kotiseutu on yllättänyt upeilla paikoilla, joiden olemassaolosta Ojalalla ei ollut aikaisemmin tietoa.
Yksi mieleenpainuvimmista löytyi vain pari päivää ennen Vuojoen tapahtumaa.
– Olimme kätköilemässä Eurassa, missä toimii 30-luvulla perustettu, Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva kyläkemikalio. Kun kätkö oli löytynyt, omistaja kertoi paikan historiasta ja vei meidät tutustumiskierrokselle omaan taidegalleriaansa ja pieneen kemikaliomuseoon.
Etäkoulun liikuntatunnista äidin ja tyttären yhteinen harrastus
Oma kotiseutu on näyttäytynyt uudesta kulmasta myös raumalaiselle Titta Aitavaaralle, joka aloitti Ojalan tavoin geokätköilyn koronakeväänä. SataWattia Vuojoella -megatapahtuman teemaan sopivasti Aitavaara säästi Vuojoelle sadannen kätkönsä lokkauksen.
Myös Aitavaara oli tutustunut geokätköilyyn jo aikaisemmin ystävänsä harrastuksen kautta, mutta inspiraatio oman nimimerkin luomiseen ja sovelluksen lataamiseen syntyi poikkeusolojen ansiosta.
– Etäkoulussa tytär sai liikuntatunnin tehtäväksi geokätköilyn. Lähdin tyttären mukaan, ja siitä tuli meidän yhteinen juttu.
Uusi harrastus oli poikkeusoloihin tervetullut lisä. Kotiseutuun tutustumisen, ulkoilun ja luonnossa liikkumisen lisäksi Aitavaaran mielestä geokätköilyssä parasta on yhdessä tekemisen ilo.
– En ole hakenut yhtään kätköä yksin vaan aina joko tyttären tai kavereiden kanssa. Lähiseudun lisäksi kätköilimme kesän aikana lomamatkalla Kuusamossa, missä kätköilyinnostus tarttui myös ystäväperheeseen.
Geokätköily on harrastus, joka sopii kenelle tahansa
Etsimisen ja löytämisen ilo ja riemu! Näin vastaavat sekä Ojala että Aitavaara, kun kysyn, miksi geokätköily tempaisee niin herkästi mukaansa.
Myös itsensä haastaminen innostaa kätköilemään, oli kyseessä fyysinen koitos tai aivorattaat raksuttamaan saava mysteerikätkö. Aitavaaralle mieleenpainuvin VAU!-elämys syntyi Eurajoella piilevästä Pahkasian paratiisista.
Geokätköilijät varovat paljastamasta löytämistään kätköistä liikaa, mutta Pahkasian paratiisin eteen nähty vaiva ja kätkön yllätyksellisyys saivat Aitavaaran haaveilemaan omien kätköjen luomisesta.
– Sitä kätköä oli tosi hieno etsiä ja myös löytää. Minulla on kova polte päästä tekemään itsekin kätköjä, joissa on jokin juju tai haaste.
Vaikka osa kätköistä vaatii fyysistä ponnistelua, kuten puuhun kapuamista tai pimeään luolaan ahtautumista, on monille geokätköille pääsy täysin esteetön. Geokätkön kuvaukseen liitetty vaikeusaste kertoo, kuinka haastava kätkö on kyseessä.
Kuluneen puolen vuoden aikana Ojala on etsinyt kätköjä niin kuraojista kuin puiden latvuksista.
– Joskus pitää turvautua lapsityövoimaan. Meillä 17-vuotias kätköilijänalku saa hoitaa puissa kiipeilyt, Ojala naurahtaa.
Ainoa välttämätön väline on useimmilla jo taskussa
Geokätköilyn aloittaminen on helppoa. Ainoa välttämätön väline löytyy lähes jokaisen suomalaisen taskusta: älypuhelin. Sen lisäksi geokätköilyn aloittamiseen tarvitaan vain geocaching.com-sivustolla luotava käyttäjätunnus sekä puhelimeen ladattava maksuton Geocaching-sovellus. Lähin geokätkö saattaa piillä vain muutaman askeleen päässä kotipihasta.
Aitavaara kannustaa lähtemään geokätköilevän ystävän mukaan. Aloittaminen on entistä helpompaa, kun mukana on tuttu ihminen, joka tietää, mitä tekee.
”Sanotaan, että geokätköily on maailman kallein ilmainen harrastus.”
– Pia Ojala, Pori
Vaikka geokätköilyn makuun pääsee täysin maksutta, saa harrastukseen halutessaan kulumaan myös rahaa. Maksullinen premium-jäsenyys antaa pääsyn laajempaan kätkövalikoimaan, ja jos harrastus oikein lähtee käsistä, saa rahaa kulumaan myös matkakustannuksiin ja oheislaitteisiin.
Pitkän linjan kätköilykonkarit sanovatkin, ettei ennen geokätköilyn aloittamista tehtyjä matkoja ole enää olemassa. Kohteen kätköt ovat yhä hakematta.
– Niinhän sitä sanotaan, että geokätköily on maailman kallein ilmainen harrastus, Ojala kuittaa.
